Kerhon historia

35 vuoden historian aikana on tapahtunut monia asioita, joista haluamme tässä kertoa. Haluamme kiittää kunniajäsentämme Martti Vierua, joka on toimittanut alla olevan kirjoituksen.

Turun Laskuvarjourheilijat 35 vuotta (1973-2008)

Keväällä 1967 pääsi Laskuvarjojääkärikoulusta (Ljk) siviiliin nuori mies nimeltä Seppo Kokkonen. Hyppäämisinnostus siviilipuolellakin oli kasvanut sellaisiin mittoihin, että hän päätti perustaa kotikaupunkiinsa Turkuun laskuvarjohyppykerhon. Sepon tie hyppäämiseen näytti nousevan pystyyn vähän LjK:sta pääsemisen jälkeen, kun hän joutui pahaan kolariin. Luita meni poikki, ja hyppyuran aloittaminen kipsattuna oli melkoisen vaikeaa. Sinnikkäästi Seppo kuitenkin ajoi hankettaan eteenpäin. Kaveriksi löytyivät nuorukaiset nimeltä Risto Forss ja Martti Ryyppö. Konkreettista hyppäämistä ajatellen taustavoimaksi piti löytää joku organisaatio. Seppo neuvotteli Turun Lentokerho r.y.:n kanssa ja sai sen innostumaan ajatuksesta. Lentokerhoon perustettiin laskuvarjohyppyjaosto.

Sattumoisin Turussa työskenteli tietokonemies nimeltä Pekka Vainio, joka oli harrastanut hyppäämistä Suomen Laskuvarjokerho r.y.:ssä ja hankkinut itselleen hyppymestarin kelpuutuksen. Seppo sai puhuttua Pekan mukaan hankkeeseen, ja he alkoivat suunnitella alkeiskurssien järjestämistä. Siinä sivussa Seppo kävi hyppäämässä Helsingissä ja Utissa aina kun vain vähänkin oli aikaa. Kipsit oli siinä vaiheessa jo poistettu.

Laskuvarjojaosto aloitti toimintansa tyhjästä. Kova innostus lajia kohtaan oli ainoa alkupääoma. Heti alusta alkaen alettiin kerätä toiminnassa tarvittavaa rahaa erilaisin tempauksin. Siten saatiin ostettua laskuvarjoja ja muita varusteita. Koulutusohjelma laadittiin vähän omin päin. Vähitellen siitä muodostui niin hyvä, että muutkin laskuvarjokerhot alkoivat käyttää sitä.

Ensimmäinen alkeiskurssi pidettiin syksyllä 1967. Kurssilaiset hyppäsivät ensimmäiset hyppynsä 18.2.1968. Tuona vuonna kokonaishyppymäärä oli parinkymmenen paikkeilla. SLK:sta hyppymestari nimeltä Olli Henttinen kävi melko paljon auttamassa nuorta jaostoa pudottelemalla oppilaita Turussa. Myös Kavo Laurila kävi Turussa mestaroimassa. Nopeassa tahdissa Seppokin sai laskuvarjohyppääjän lupakirjan ja sen jälkeen hyppymestarin kelpoisuuden.

Hyppykoneena käytettiin aluksi raisiolaisen ilmailumiehen Mikko Terhon omistamaa Cessna 172 Reims Rocket -konetta. Vuonna 1972, kun toiminta oli jo vakiintunut, päättivät laskuvarjojaoston jäsenet ostaa oman hyppykoneen. Sellaiseksi löydettiin Vaasan Laskuvarjokerhon omistama Fairchild 24W-41A, OH-FCK, vuosimallia 1942. Koneeseen mahtui lentäjä ja kolme hyppääjää. Kannuspyörällä varustetun koneen nokalla hyrisi 165-hevosvoimainen 7-sylinterinen tähtimoottori. Koneen ostivat nimiinsä Seppo Kokkonen ja Kenneth Wiklund, kun ei vielä ollut yhdistystä, joka olisi voinut tehdä sitoumuksia. Konetta ei loppujen lopuksi käytetty hyppytoimintaan kovinkaan kauan. Jo vuonna 1973 Mikko Terhon omistaman Piper Cherokee Sixin tultua hyppykäyttöön jäi Fairchild seisomaan kentän reunalle. Turun Laskuvarjourheilijat r.y.:n nimiin se ei ehtinyt koskaan. Sittemmin kone myytiin Inkooseen.

Syksyllä 1972 hyppääjät katsoivat eroamisen Lentokerhosta aiheelliseksi. Lentokerhollakaan ei ollut kovin suurta mielenkiintoa ylläpitää laskuvarjojaostoa. Päätettiin siis perustaa oma yhdistys, Turun Laskuvarjourheilijat r.y. Laadittiin säännöt ja pidettiin perustamiskokous. Yhdistyksen virallinen perustamispäivä on 16.10.1972.

Alku oli vaatimaton ja vaikeakin. Rahaa ei juurikaan ollut ja Lentokerhon aikana pääosin omin varainhankintakeinoin ostettu kalusto (muutama alkeisvarjo ja jokunen pari hyppykenkiä) jouduttiin ostamaan Lentokerholta. Hyppytoimintaa kuitenkin harrastettiin mahdollisuuksien mukaan. Uusia jäseniä saatiin alkeiskurssien kautta, joita pidettiin yleensä kolme vuodessa, yksi kurssi keväällä, kesäkurssi Oripään leirillä ja syyskurssi. Koulutustiloina oli milloin mikäkin: joku kaupungin kouluista, Kupittaan urheiluhalli jne. Omia tiloja ei yhdistyksellä alkuvaiheessa ollut. Varjoja säilytettiin Lentokerhon vuokratiloissa Eerikinkatu 7:n kellarissa, mistä ne hyppypäivän aamuna kuljetettiin jonkun hyppääjän autolla kentälle. Varjot pakattiin Lentokerhon konehallin lattialla. Vuonna 1976 saatiin lahjoituksena työmaaparakkeja, joista kaksi pystytettiin lentoasemalle kerhon hallin viereen ja yksi vietiin Oripäähän. Nämä olivat kerhon ensimmäiset omat kiinteistöt. Kerhotila ei ollut mukavuuksilla pilattu. Sähkö vedettiin jatkojohdolla lentokonehallista ja lämmityslaitteena toimi pieni öljykamiina. Maalialueena oli vuoteen 1979 nurmikkoalue kiitoradan reunalla Lentokerhon hallin edessä. Rullaustietä ei vielä ollut rakennettu.

Keväällä 1979 vuokrattiin Ilmailuhallitukselta 540 neliömetrin suuruinen tontti, joka on nykyisen Vartiolentueen platan kohdalla. Naantalista ostettiin vanha puinen viipaleparakki, joka purettiin palasiksi ja kuljetettiin Turkuun. Talkoovoimin se pystytettiin uudelleen. Parakista saatiin kohtuullisen hyvät tilat kerholle. Oli oma pakkaushalli ja klubitila. Sähkötkin saatiin lentoaseman toimesta. Samanaikaisesti hyppyalueeksi tuli kiitoradan itäpään alue. Maalialueena se oli huonohko sillä muu lentoliikenne esti monesti hyppäämisen. Pudotuslupaa saatiin joskus odotella kauankin.

Hyppäämisen kannalta hyppykäyttöön sopiva lentokone on ensiarvoisen tärkeä. Alkuvuonna toimittiin pelkästään vuokrakoneilla. Ongelma oli siinä, että niiden saatavuus oli aika ajoin huono. Koneen omistajien kannalta koneen käyttö hyppytoimintaan ei ollut kovinkaan houkuttelevaa. Pelättiin, että hyppytoiminnassa koneen moottori joutuu liian koville. Vaarana oli myös koneen sisustuksen vaurioituminen.

Koneita kuitenkin saatiin melko mukavasti. Mikko Terho vuokrasi auliisti omistamaansa Piper Cherokee Sixiä hyppykäyttöön. Kone varustettiin pakkolaukaisutelineellä ja astinlaudalla, jotka mahdollistivat hypyt "naruhypyistä" alkaen. Koneeseen mahtui 6 hyppääjää. Vuonna 1975 Six kuitenkin myytiin. Sitä seurasi kausi, jolloin hyppykoneen saaminen oli kovan työn takana. Porin Lentopalvelu Oy:stä saatiin sentään silloin tällöin vuokrattua Reims Rocket, joka sopi sen aikaiseen hyppytoimintaan aika mukavasti. Kone vieraili useasti sekä Turussa että Oripäässä pudottelemassa hyppääjiä. 1970-luvun loppupuolella hypättiin myös tavallisesta Cessna 172:sta, joka hädin tuskin nousi 1500 metriin. Vuonna 1977 kokeiltiin Turussa hyppykäyttöön 2-moottorista Partenavia P 68 B Victor -konetta. Kone todettiin hyppytoimintaan sopivaksi. TLU asennutti koneeseen pakkolaukaisuhihnojen kiinnitystelineen, jolloin "naruhypytkin" tulivat mahdolliseksi. Koneen tuntihinta oli 2-moottorikoneeksi siedettävä. Partenavia kuitenkin myytiin vuonna 1978, ja taas oltiin ilman lentolaitetta.

Keväällä 1979 saatiin kuulla, että Jyväskylässä oli myynnissä Cessna 182. Konetta käytiin katsomassa paikan päällä. Suoritettiin laskelmia koneen käyttökustannuksista ja yritettiin arvioida, pystyisikö kerho hoitamaan velkataakan, jonka koneen osto toisi. Lopputuloksena päätettiin ostaa kone. Hinnaksi sovittiin 79 000 markkaa. Laina saatiin Turun Suomalaisesta Säästöpankista. Heinäkuussa 1979 kone, Cessna 182 F, OH-CAD, vuosimallia 1963, saapui Turkuun ja otettiin hyppykäyttöön. Talvella 1983-1984 runkohuollon yhteydessä koneeseen asennettiin hyppyovi, ja samalla kone maalattiin sinivalkoisin värein. Hyppytoiminnan kannalta oman koneen saaminen oli erittäin merkittävä edistysaskel. Toimintaan tuli jatkuvuutta, kun ei enää tarvinnut kysellä vuokrakoneiden perään.

Vuonna 1981 tuli eteen kerhoparakin paikan vaihto. Vartiolentueen uusi tukikohta päätettiin rakentaa alueelle, jolla kerhon tontti ja parakki olivat. Ilmailuhallitus osoitti uuden tontin Kärsämäen sivupaloaseman vierestä. Talkoovoimin taas parakki pantiin palasiksi ja pystytetiin uudelle paikalle.

Hyppymäärien kasvaessa Alfa-Deltan kapasiteetti todettiin vähän turhan pieneksi. Syntyi päätös isomman koneen hankkimisesta. Loppuvuodesta 1983 alettiin hieroa Satakunnan Laskuvarjourheilijat r.y.:n kanssa kauppaa sen omistamasta Cessna 206:sta. Porilaisille kone oli käynyt liian suureksi. Kaupat tehtiin ja osamaksuna annettiin Alfa-Delta. Uusi kone, Cessna U206C Super Skywagon, OH-CWW, vuosimallia 1968, otettiin TLU:n käyttöön kauden 1990 alussa. Syksyllä 1993 koneeseen rakennettiin kunnollinen, kiskoilla liukuva hyppyovi.

Maalialue kiitoradan itäpäässä oli toiminnan kannalta huono. Niinpä alettiin yhteistuumin lentoaseman johdon kanssa etsiä parempaa paikka kerholle. Sellainen löytyikin matkustajaterminaalin länsipuolelta rahtiterminaalin lähettyviltä. Taas tehtiin uusi vuokrasopimus Ilmailulaitoksen kanssa. Entinen parakki myytiin Turku Air Oy:lle. Uuden kerhorakennuksen rakentaminen ja maalialueen raivaaminen aloitettiin loppusyksyllä 1991. Hyppykauden 1992 alettua oli kerhorakennus pääosiltaan valmis, Varustustasoa parannettiin myöhemmin rakentamalla vesijohto ja viemäröinti. Puuvaja ja kesäkäyttöön tarkoitetut ulkovesi-WC:t rakennettiin kesällä 1995. Koulutustilat vaativat laajentamista, ja siihen tarpeeseen ostettiin Masa Yardsilta parakki, joka sijoitettiin erilleen itse kerhorakennuksesta sen toiseen päähän.

1990-luvun alkupuolella hyppyinnostuksen ollessa kovimmillaan alettiin suunnitella hyppykoneen vaihtoa tehokkaampaan. Ajatuksena oli päästä hyppäämään 4000 metrin korkeudesta, mihin CWW ei järkevässä ajassa noussut. Suunniteltiin turbiinimoottorisen koneen ostoa. Asiaa tiedusteltiin eri puolilta maailmaa. Tietoja saatiin mm. Pilatuksen tehtaalta Sveitsistä, missä ilmoitettiin olevan myynnissä muutama Australian ilmavoimien käytössä ollut Pilatus Turbo Porter PC-6/B. Konetyyppiin perehtynyt mekaanikko lähetettiin tehtaalle katsomaan myynnissä olleita koneita. Palaute niistä oli myönteinen. Kerho teki jo periaatepäätöksen Porterin hankkimisesta, mutta pankki eväsi siihen tarvittavan lainan. Kone siis jäi hankkimatta. Turbiinimoottorilla varustettuja Cessna 206 Soloy -koneita tutkailtiin myös. Keväällä 1997 tuotti Soloyn Pohjoismaiden edustaja yhden Ruotsissa hyppykäytössä olevan turbiini-206:n koehypättäväksi Turkuun. Konetyyppi osoittautui oivalliseksi hyppykoneeksi. Kauppoja ei kuitenkaan tehty. Turbiini-Cessnojen hinnat kohosivat pilviin ja pohja hankinnan kannattavuudelta katosi.

OH-CWW:n vaihtamista tehokkaampaan tutkittiin kuitenkin pikku hiljaa. Vuoden 1998 lopulla johtokunta pyysi jäseniltä valtuuksia uuden koneen ostamiselle ja CWW:n myymiselle Hämeen Laskuvarjourheilijat r.y.:lle. Uusi kone oli Lapissa taksikäytössä ollut Cessna TU 206 G vuosimallia 1978 tunnukseltaan OH-CHU. Kaupat tehtiin. CWW meni Räyskälään, ja uusi kone otettiin käyttöön hyppyoven rakentamisen jälkeen talvella 1999. OH-CHU toimii kerhon hyppykoneena tälläkin hetkellä. Koneen turboahdettu moottori mahdollistaa hypyt 4000 metrin korkeudesta, mistä oli pitkään haaveiltu. Keväällä 2000 kerho rakennutti koneen säilytystilaksi lentokonehallin yleisilmailualueelta vuokratulle tontille.

Kun hyppääminen 1960-luvun lopulla alkoi, oli varjokalusto ns. ylijäämätavaraa eli USA:n armeijan käytöstä poistettuja valjaita ja kupuja. Pääkuvut olivat sentään pääosiltaan ohjattavaa tyyppiä ja tietenkin ns. pallokupuja. Ensimmäisillä itseaukaisuhypyillä käytettiin päävarjon reppuun kiinnitettyä PPKU tai KAP-3 -automaattilaukaisinta. Varavarjo, "banaanilaukku", kiinnitettiin valjaiden etupuolelle. Lupakirjahyppääjät hankkivat itselleen Para-Commander -pääkupuja. Myöhemmin niitä tuli myös kerhon käyttöön.

Todella suuri edistysaskel otettiin vuonna 1988, kun kerho hankki oppilasvarjojen valjaiksi ns. tandemit, joissa pää- ja varavarjo oli kiinnitetty samoihin valjaisiin. Varjokokonaisuus oli miellyttävä hyppääjän päällä ja vei vähemmän tilaa ahtaassa hyppykoneessa kuin ylijäämävarusteet. Aluksi pääkupuina valjaissa käytettiin vanhoja DL- ja TU -ylijäämäkupuja, sitten Para-Commandereita ja vuodesta 1989 alkaen liitovarjoja. Varjokokonaisuudet varustettiin FXC -painelaukaisimilla.

Kesäisin pidetyllä Oripään hyppyleirillä on ollut merkittävä asema kerhon historiassa. Leiriajatus syntyi jo 1960-luvun lopulla, kun todettiin, että vähän pitempi yhtäjaksoinen hyppyperiodi oli eduksi oppilaan kehitykselle. Leiri kesti yleensä viikon, jonka aikana hyppykone ja hyppymestarit olivat paikalla. Leirillä vieraili hyppääjiä myös muista kerhoista. Alkuvuosina leirillä pidettiin myös alkeiskurssi.

TLU järjesti taito- ja tarkkuushypyn suomenmestaruuskilpailut Turussa kesällä 1994. Samana kesänä pidettiin FS:n yhdistetyt SM- ja PM-kisat. CRW:n Suomen mestaruuskisat TLU järjesti vuonna 1998.

Martti Vieru